Lumi satoi ja suli. Päälle kaksi vuotiaalle pojalleni lumi oli mitä ihmeellisin asia, ja sitä heiteltiin, kerättiin, maisteltiin ja siinä kieriskeltiin. Kerroin viimeksi elämästäni ennen raskautta, hieman raskaudesta ja jäin synnytyksen jälkeiseen kotiutumiseen. Taival tosiaan lastensuojelun kanssa alkoi, ja minä kai olen niitä harvoja, joilla ei ole pahaa sanottavaa lastensuojelusta.
Sain alkuun ilmaiseksi perhetyöntekijän kotiini hoitamaan vauvaa muutaman kerran viikossa, jotta pystyin käymään suihkussa, pesemään pyykkiä ja tekemään muita kotitöitä. Tämä oli pelastus ja suuri apu. Elimme toisaalta vauvan tahtista elämää, joten välillä oli turhauttavaa herätä aikaisin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen vain perhetyöntekijän tuloa varten. Muutamia kertoja näitä perhetyöntekijän käyntejä peruuntui, ja pari kertaa olimme vauvan kanssa niin unessa, etten ollut herännyt herätyskelloon tai työntekijän ovikellon soittoon. Näistä perhetyöntekijän esimies teki ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen, mutta onneksi käytyämme läpi peruuntuneet käynnit lastensuojelun työntekijän kanssa, hän ymmärsi hyvin, ja ymmärsi myös miksi en halunnut jatkaa perhetyöntekijän käyntejä. Oikeastaan lastensuojeluilmoituksessaan tämä esimies ei ollut osannut eritellä huolensa aihetta, mikä myös oli ihmetyttänyt lastensuojelun työntekijää.
Tämän jälkeen minusta on tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta ulkopuolisten henkilöiden taholta. Molemmat kerrat liittyivät siihen, että vastaan sattui tulemaan entisestä elämästäni sekaisin oleva vanha tuttu, johon joku kansalainen oli kiinnittänyt huomiota ja pelästynyt että olisin myös sekaisin. Molemmilla kerroilla paikalle on jonkin ajan kuluttua ilmestynyt poliisi sekä toisella kerralla myös päivystävä sosiaalityöntekijä. Vaikka tilanteet ovat olleet minulle lähes paniikinomaisia, olen iloinen että ihmiset kiinnittävät tällaiseen huomiota ja soittavat herkästi hätänumerron. Näinä kertoina poliisi on puhalluttanut minut ja olen aina seuraavana päivänä soittanut lastensuojelun työntekijälleni ja kertonut tapahtuneesta, sekä käynyt seuraavana päivänä antamassa puhtaat huumeseulat.
Kävin myös ensimmäiset puolitoista vuotta ensikotiliiton avopalvelussa noin 1-3 kertaa viikossa, ja ensimmäiset 6 kuukautta annoin huumeseulat joka viikko. Tämän jälkeen lastensuojelunpalaverissa sovittiin että seulat annetaan satunnaisesti. Tämä ensikotiliiton avopalvelu oli mukava paikka. Siellä oli muita samanlaisia äitejä sekä muskari joka perustui theraplayhin. Varhaista vurovaikutusta tuettiin kaikin tavoin.
Nyt täytyy mennä, taapero kutsuu.