Taustalla kuuluu nauhalta Siiri ja krokotiili, istun kirjoittamassa, enkä yhtään tiedä mistä aloittaisin. Laitoimme eilen pojan kanssa jouluvaloja ikkunaan, vielä muutama vuosi takaperin joulu ei merkinnyt minulle mitään. Ehkä toivoa saada rahaa lahjaksi. Olen entinen päihteiden käyttäjä, jonka piikit vaihtuivat maailman suloisimpaan olentoon.
Olen siis entinen narkomaani. Ehdin käyttää päihteitä enemmän ja vähemmän noin 8 vuotta elämästäni. Alkuunhan kaikki alkoi viihdekäytöllä, niin kuin kaikilla. Tuohon 8 vuoteen sisältyy myös päihteettömiä jaksoja jolloin olin työelämässäkin. Tulin raskaaksi aikaan joka oli melkein kaikkein pahinta päihteidenkäyttöaikaani, mutta se varmaan pelasti henkeni. Muistan kun soitin ystävälleni, joka oli vuodet ollut paras ystäväni, mutta viimeiset vuodet olin soittanut hänelle sekaisin vain pyytääkseni rahaa. Soitin ja kerroin olevani raskaana ja että tarvitsen hänet ja muut vanhat päihteettömät ystäväni takaisin elämääni. Hän kertoikin että ajatteli kuulevani minusta seuraavan kerran joko niin että olen kuollut tai sitten raskaana. Raskausaikana pääsin päihteistä eroon, muutamia retkahduksia lukuunottamatta. Sain vanhat ystäväni takaisin elämääni, sekä perheeni. Tukiverkosto oli luotu, loppu oli minusta kiinni.
En silti raskausaikana uskaltanut luoda sellaista rakkaussuhdetta vauvaan kuin olisi kuulunut. Pelkäsin koko ajan saavani keskenmenon, sekä raskausaikaa varjosti lapsen isä. Alkuun hän ei halunnut olla asian kanssa missään tekemisissä, hänellä olikin avovaimo. Avovaimon saatua tietää raskaudestani hän oli vannonut tekevänsä kaiken jotta menettäisin lapsen (lastensuojelun kautta siis). Sitten tuleva isä erosi tästä naisesta, ja hän tuli muutaman kerran käymään, sekaisin, ja olisi tarjonnut minullekkin huumeita. Ei hän vauvasta ollut kiinnostunut, eikä ollut aikeissakaan lopettaa päihteiden käyttöä.
Synnytyksen jälkeen kaikki kolahti kuitenkin kuin halolla päähän. Minulla olikin pieni vauva sylissäni. Mikä oli mieletöntä. Olimme jo raskausaikana tehneet yhdessä sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa itsestäni ennakoivan lastensuojeluilmoituksen josta alkoi matkani lasten suojelun kanssa. Synnytyksen jälkeen vietimme useamman viikon sairaalassa, sekä pidimme palavereja lastensuojelun kanssa, ja pääsimme viimein kotiutumaan yhdessä vauvan kanssa ilman ensikotia tai muuta vastaavaa paikkaa. Onnellinen vauva arkeni yksinhuoltajana alkoi.
Yksi ajatus koskien aihetta “Narkomaanista äidiksi”