Joulu lähenee, joulukortit lähetetty jo jokinaika sitten, ja lahja hankinnatkin ovat loppusuoralla. Ei kyllä ulkona sään puolesta näytä kovin jouluiselta. Mutta se ei haittaa, kunhan kotona on jouluista ja saa taaperolle luotua juuri sellaisen joulun mitä itse olisi toivonut lapsena.
Taapero on miltei kaksi ja puoli vuotias, mutta omasta laiskuudesta johtuen päätin vasta nyt, juuri ennen päiväkodin alkua, ottaa härkää sarvista ja toteuttaa unitutista vierottautumisen. Taapero ei siis enää muutoin ole käyttänyt tuttia kuin nukkuessaan, kai juuri siksi olin tätä vierottamistakin lykännyt. Olin henkisesti varautunut ainakin pariin itkuiseen yöhön ja päiväunien mahdollisista väliin jäämisistä. No mutta kuinkas kävikään. Keräsimme tutit yhdessä ”pikku vauvoille”. Ensimmäisten päiväunien alkaessa kysyi kerran tuttia, mutta muistuttaessani että tutit kerättiin vauvoille, tyytyi tähän vastaukseen ja kävi nukkumaan. Sama toistui illalla. Olin ihan ällikällä lyöty, ja jäin vain miettimään että miksi ihmeessä en tehnyt tätä jo aikaisemmin! Pari hassua tokaisua on tämän jälkeen tullut koskien tuttia; ensimmäinen oli kun mummi oli laittamassa taaperoa päiväunille ja tämä kysyi taas tuttia. Mummi vastasi että tutithan on nyt annettu vauvoille, jonka jälkeen taapero mietti vähän aikaa ja kysyi sitten ”missä se vauva on?”. Tänään taas laittaessani poikaa unille kysyi hän kuiskaten ”äiti, etsitään tutti”, johon taas muistutin minne tutit olivat menneet. Hetken päästä kuului uusi kuiskaus ”etsitään tutti huomenna sitten”, jolloin en voinut kuin vain nauraa. Tuo huomenna on nyt opittu joulukalenterin myötä, kun luukkuja tekisi mieli availla vähän enemmän, ja aina on pitänyt muistutella, että huomenna sitten.
Sitten niistä treffeistä joilla kävin. Käytiin syömässä ja juttelimme niitä näitä lapsista ja kaikesta mahdollisesta viinin ja ruoan äärellä. Mutta jollain tavalla tämä ihminen ei kuitenkaan ”kolahtanut”. Oli ihan mukava eikä ulkonäössäkään valittamisen varaa, mutta jotain vain puuttui. Olen myös pohtinut, että onko minun vaikeaa nähdä itseäni parisuhteessa kun olen tottunut niin hyvin tähän meidän kahden hengen arkeen, tai kun se ensimmäinen uusioperhekuvio kokeilu meni myös sen verran hankalaksi. Toisaalta mietin myös aina että miten ja milloin kerron sitten menneisyydestäni. Sekin tuottaa paineita, etenkin jos tosiaan välittää toisesta, niin pelko menettämisestä kasvaa suureksi. Mutta hyvää harjoitusta nämä treffit olivat, ehkä ensi kerralla sitten kolahtaakin kemiat yhteen.
Makuuhuoneesta kuuluu edelleen pupinaa ja laulua, ei siis olla vieläkään nukahdettu päiväunille, vaikka sinne mentiin jo tunti sitten.. Toivottavasti pian hiljenee, sillä huomenna alkavat työt ja päiväkoti, joten ei saisi nyt rytmi pahasti heilahtaa, ja jos taas pitää sitten kesken unien herättää jotta uni tulee illalla, on loppu ilta aina vähän hankala kun on nukkunut liian vähän päiväunilla. Muutoinkin hieman jännittää aloittaa päiväkoti ja työt huomenna, saatikka jos taapero on nukkunut liian pienet yöunet, jos ei uni sitten illalla tulekkaan ajoissa. Harjoittelupäivät päiväkodissa ovat menneet oikein hyvin, joten ihan niin paljon minua ei jännitä miten tuo päiväkoti lähtee rullaamaan, mutta työt! Olen ollut sen verran pitkään pois työelämästä, että jännittää miten kaikki siellä tulee sujumaan. Sekä arki illat jännittävät. Se kun varmasti alkuun on jo ihan töiden puolesta itse väsynyt, ja sitten siihen vielä väsynyt huomiota kaipaava taapero.
Mutta eiköhän siitä kaikki ole selvinneet kunnialla, joten miksi en myös minä. Tosin kyllä psykoterapeuttiani myös hieman jännittää miten tulen selviämään, ja ettei mielialani heilahda suurten arki muutosten vuoksi. Itselläni kyllä ollut jo pitkään tasaisen hyvä olo, joten en pelkää että tämä vaikuttaisi mitenkään suuremmin psyykkiseen tasapainooni. Ja ovathan ne sieltä psykiatrian polilta myös minut työkuntoiseksi arvioineet.
Nyt vain jännittämään miten tuo uusi arkielämä lähtee käyntiin. Täytyy tästä nyt kuitenkin lähteä vähän herättelemään varovasti tuota pientä poikaa, sen verran pitkään tuo laulelu makkarista kaikui ennen hiljentymistä.