Vauva arki sujui meillä kahdestaan oikein hyvin. Taaperoni tosin syntyi pieni kokoisena, paino oli 2000g ja pituus 43 cm, ja tämä oli viikoilla 38+2. Alkuun vauva oli kasvanut aivan normaalikäyrillä, mutta viimeisenä kuukautena ei ollenkaan. Ilmeisesti syy oli istukkaperäinen. Tämän vuoksi ensimmäisen vuoden jouduin antamaan vauvalle rautalisää, joka kovetti vatsaa, ja sen takia samalla pegorionia pehmentämään kakkaa. Silti vatsa oli välillä todella kipeä, johon auttoi vain hyvin vauhdikas heijaus tai hytkyttely. Imetys oli kohdallani kummallinen juttu, sillä minulla ei noussut maito ollenkaan. Ei vaikka kuinka heruttelin, pumppasin, vauva oli rinnalla ja kaikkeni yritin.
Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja minusta tuli kantoliinailija. Vauva rakasti olla liinassa, ja minä sain kaksi kättä käyttööni, ja niin että sain pitää vauvaa lähellä. Tätä suosittelen kaikille, mikään ei ole palkitsevampaa, jos vain vauvakin tykkää niin kantoliinailu on aivan parasta. Ja jos ei liinan sitominen tunnu omalta, on mandukat ja muut myös tehty vauvan kantoa varten.
Pääsääntöisesti jaksoin ihan hyvin, mutta välillä olin todella väsynyt. Muistan kerran kun olin todella väsynyt ja vauva vain itkeskeli, muistin laboratoriosta jääneen sokeriruiskun vaunuissa. Tämä on kamala paljastus, mutta nukuimme molemmat vauvan välillä valittaessa vatsa kipua, annoin aina tipan sokeriliuosta huulille ja hän ja minä jatkoimme uniamme aina jonkin aikaa tyytyväisinä.
Unikoulunkin ehdimme käymään läpi. Nukuimme perhepedissä noin 1,5 vuotiaaseen asti, ja taaperon sänky on edelleen kiinni minun sängyssäni. Vauvan ollessa noin 6 kuukautta hän sairastui pahaan flunssaan, ja oikeastaan vain nukkui. Maitoa jaksoi juoda, mutta yskiessä oksensi kaiken ulos, ja tärkeintähän oli saada nestettä sisään. Tämän vuoksi herättelin vauvaa noin tunnin välein ja annoin vain muutaman huikan maitoa. Mitä tästä seurasi. Flunssan parannuttua vauva halusi yöllä noin tunnin välein pienen maitohuikan. Tällöin olin loppu. Yhtenä yönä otin kännykän näytöstä aina herätessä kuvakaappauksen. Tajutessani että herätyksiä oli yössä noin 15, tajusin että tämän on loputtava. Ennen tätä tilannetta vauva oli herännyt noin 1-2 kertaa yössä. Olin alkuun niin väsynyt että unikoulu tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, kunnes tartuin härkää sarvista. Ja aivan totta, se oli kahdessa yössä ohi. Ensimmäisen yön sain sylitellä ja kuunnella raastavaa itkua, ja minun oli pakko käyttää korvatulppia, koska itku kaikui niidenkin läpi. Siinä sitten itkettiin vuorotellen molemmat, kunnes vauva nukahti. Seuraavana yönä vauva vain hieman nyyhkytteli maidon perään, kolmantena yönä nukkui läpi yön. Tästä lähtien taaperoni on nukkunut yöt kokonaisina.